Monen muun Euroopan maan tavoin Yhdysvaltain uusi presidentti Barack O toivotettiin myös Suomessa kiitoksella tervetulleeksi. Kyllähän sen ymmärtää, kukapa ei olisi ollut kyllästynyt hänen edeltäjäänsä George W. Bushiin. Mutta O-hehkutus on mennyt mielestäni aivan liiallisuuksin. Eikö nähdä mikä hänen tehtävänsä on?!
O perheineen on paistatellut median keskiössä jo pitkän ajan kuin Kennedy konsanaan. Mikä voisi olla tärkeämpää, kuin auttaa valkoisen talon asukkeja oikean koirarodun valinnassa tai huolehtia mediassa siitä, että lapset saavat elää normaalia lapsuutta ilman median liiallista häiriötä. Viimeksi mainituissa airtikkeleissahan on aina tuore kuva ensimmäisistä tyttäristä.
Ihan vain huvin vuoksi takerrun vanhaan kysymykseen: Mitä Mister O on saanut aikaan? Välit ulkomaihin ovat ehkä lämmenneet, kylmetä ne eivät ainakaan voineet Bush nuoremman ansiosta. Italian Berlusconi pitää itseään varmasti O:n läheisenäkin ystävänä - eihän kukaan ventovieras nyt toisesta sellaisia vitsejä laukoisi, rusketuksesta ja muusta sellaisesta.
Monesti törmää lausahdukseen, että O on sulkenut Guantanamon. Ihmettelen vain, miten niin moni suomalainen tietää asiasta, kun ainut mitä presidentti lupasi, oli harkita sulkemista vuoden kuluttua. Ja kellä meistä riittä hyväntahtoisuutta uskomaan, että Guantanamo on ainoa vankila laatuaan - ei minulla ainakaan. Kidutustakaan ei tietääkseni ole edelleenkään kielletty, eikä laittomuuksiin syyllistyneitä kuulustelijoita ja virkamiehiä tuomittu.
Entä O:n ajama terveydenhuolto-uudistus? Sen näen tarpeellisena, mutta ymmärrän, että muutos vie aikaa. Se onkin yksi O:n lempilausahduksista: “Se ei tapahdu yhdessä yössä”. Hän on paljon puheissaan viljellyt myös toteamusta “Muutos ei ole helppoa”. Kampanjan aikanen iskulause taas oli “Tarvitsemme muutosta”. O yksinkertaistaa asiat helposti ymmärrettäviksi lausumalla Let me be clear - Antakaas kun selitän.
O:n pitäessä kansan hurmoksessa mahtavilla puhelahjoillaan (sekä nuorella, lahjakkaalla puheenkirjoittajallaan) ja median idyllisen perheensä kimpussa, taustalla tapahtuu. Tosin siellä tapahtuisi samalla lailla vaikka John McCain tai joku muu isännöisi valkoista taloa. Kyseenalaisia lakimuutoksia menee läpi valtamedian huomaamatta, ja lakialoitteita on saatu valmistella kaikessa rauhassa kansan valvovalta silmältä piilossa.
Taitava surffaaja löytää näistäkin tietoa. Esimerkiksi kaikki 18-24 vuotiaat ovat virallisesti asevelvollisia Yhdysvalloissa, myös naiset. Perinteisestihän käytäntönä on ollut palkka-armeija. Myös kaikki kotiviljely yritetään kieltää. Hedelmiäkään ei saisi tuottaa omasta takaa, vaan kaikki pitäisi ostaa paketissa kaupasta. Näin viranomaiset pystyvät kontrolloimaan kansalaisten käsiinsaamaa ravintoa, sekä täyttämään sen hormooneilla, lisäaineilla ja mielialaan vaikuttavilla aineilla - tarpeen vaatiessa. Onhan tämä aika skeptinen näkymä, mutta näistä uutisista syntyy vaikutelma yrityksestä täyteen kontrolliin kansalaisia kohtaan. Maassa, jonka periaatteena on vapaus. Sanoisinko, että amerikkalaisia on huijattu pahemman kerran.
En millään haluaisi kuitenkaan antaa väärää kuvaa mielipiteistäni. Itsekin kannatin O-vaihtoehtoa sokeasti vaalikampanjan aikana, ja olisin äänestänyt häntä jos olisin voinut. Mutta kun tein matkan valtameren yli, niin sain taas muistutuksen että mustan ja valkoisen välillä on monta harmaan sävyä. Edelleenkin mielipiteeni on, että O oli se parempi vaihtoehto. Mutta mihin suomalaiset, me kriittisinä itseämme pitävä kansa, on hukannut kritiikin. Mielestäni suomalaisen lukion helmi on kriittisen ajattelun opettaminen - opettajienkaan tarjoamaan tietoon ei pitänyt suhtautua liian luottavaisesti. Vaikkei lakkiaisistani olekaan pitkää aikaa, on moni asia jo painunut unholaan. Tietynlainen kritiikki, asioiden kyseenalaistaminen, jäi kuitenkin osaksi elämänkatsomustani ja -tapaani.
Nyt näen vain Nobelia kannattelevan hämmentyneen miehen jakamassa omaa maataan jyrkästi kahtia, kiihdyttämässä rasismia, toisaalta antavan kansalleen rauhoittavia lupauksia ja kurkottavan merten yli saadakseen ulkomaiden hyväksynnän. Ei siis sorruta tekemään Obamasta jumalaa, vaan nähkäämme pinnan alle. Ei mitata miestä hänen sanoistaan, vaan vaatikaamme tekoja ja aikaansaannoksia.
O perheineen on paistatellut median keskiössä jo pitkän ajan kuin Kennedy konsanaan. Mikä voisi olla tärkeämpää, kuin auttaa valkoisen talon asukkeja oikean koirarodun valinnassa tai huolehtia mediassa siitä, että lapset saavat elää normaalia lapsuutta ilman median liiallista häiriötä. Viimeksi mainituissa airtikkeleissahan on aina tuore kuva ensimmäisistä tyttäristä.
Ihan vain huvin vuoksi takerrun vanhaan kysymykseen: Mitä Mister O on saanut aikaan? Välit ulkomaihin ovat ehkä lämmenneet, kylmetä ne eivät ainakaan voineet Bush nuoremman ansiosta. Italian Berlusconi pitää itseään varmasti O:n läheisenäkin ystävänä - eihän kukaan ventovieras nyt toisesta sellaisia vitsejä laukoisi, rusketuksesta ja muusta sellaisesta.
Monesti törmää lausahdukseen, että O on sulkenut Guantanamon. Ihmettelen vain, miten niin moni suomalainen tietää asiasta, kun ainut mitä presidentti lupasi, oli harkita sulkemista vuoden kuluttua. Ja kellä meistä riittä hyväntahtoisuutta uskomaan, että Guantanamo on ainoa vankila laatuaan - ei minulla ainakaan. Kidutustakaan ei tietääkseni ole edelleenkään kielletty, eikä laittomuuksiin syyllistyneitä kuulustelijoita ja virkamiehiä tuomittu.
Entä O:n ajama terveydenhuolto-uudistus? Sen näen tarpeellisena, mutta ymmärrän, että muutos vie aikaa. Se onkin yksi O:n lempilausahduksista: “Se ei tapahdu yhdessä yössä”. Hän on paljon puheissaan viljellyt myös toteamusta “Muutos ei ole helppoa”. Kampanjan aikanen iskulause taas oli “Tarvitsemme muutosta”. O yksinkertaistaa asiat helposti ymmärrettäviksi lausumalla Let me be clear - Antakaas kun selitän.
O:n pitäessä kansan hurmoksessa mahtavilla puhelahjoillaan (sekä nuorella, lahjakkaalla puheenkirjoittajallaan) ja median idyllisen perheensä kimpussa, taustalla tapahtuu. Tosin siellä tapahtuisi samalla lailla vaikka John McCain tai joku muu isännöisi valkoista taloa. Kyseenalaisia lakimuutoksia menee läpi valtamedian huomaamatta, ja lakialoitteita on saatu valmistella kaikessa rauhassa kansan valvovalta silmältä piilossa.
Taitava surffaaja löytää näistäkin tietoa. Esimerkiksi kaikki 18-24 vuotiaat ovat virallisesti asevelvollisia Yhdysvalloissa, myös naiset. Perinteisestihän käytäntönä on ollut palkka-armeija. Myös kaikki kotiviljely yritetään kieltää. Hedelmiäkään ei saisi tuottaa omasta takaa, vaan kaikki pitäisi ostaa paketissa kaupasta. Näin viranomaiset pystyvät kontrolloimaan kansalaisten käsiinsaamaa ravintoa, sekä täyttämään sen hormooneilla, lisäaineilla ja mielialaan vaikuttavilla aineilla - tarpeen vaatiessa. Onhan tämä aika skeptinen näkymä, mutta näistä uutisista syntyy vaikutelma yrityksestä täyteen kontrolliin kansalaisia kohtaan. Maassa, jonka periaatteena on vapaus. Sanoisinko, että amerikkalaisia on huijattu pahemman kerran.
En millään haluaisi kuitenkaan antaa väärää kuvaa mielipiteistäni. Itsekin kannatin O-vaihtoehtoa sokeasti vaalikampanjan aikana, ja olisin äänestänyt häntä jos olisin voinut. Mutta kun tein matkan valtameren yli, niin sain taas muistutuksen että mustan ja valkoisen välillä on monta harmaan sävyä. Edelleenkin mielipiteeni on, että O oli se parempi vaihtoehto. Mutta mihin suomalaiset, me kriittisinä itseämme pitävä kansa, on hukannut kritiikin. Mielestäni suomalaisen lukion helmi on kriittisen ajattelun opettaminen - opettajienkaan tarjoamaan tietoon ei pitänyt suhtautua liian luottavaisesti. Vaikkei lakkiaisistani olekaan pitkää aikaa, on moni asia jo painunut unholaan. Tietynlainen kritiikki, asioiden kyseenalaistaminen, jäi kuitenkin osaksi elämänkatsomustani ja -tapaani.
Nyt näen vain Nobelia kannattelevan hämmentyneen miehen jakamassa omaa maataan jyrkästi kahtia, kiihdyttämässä rasismia, toisaalta antavan kansalleen rauhoittavia lupauksia ja kurkottavan merten yli saadakseen ulkomaiden hyväksynnän. Ei siis sorruta tekemään Obamasta jumalaa, vaan nähkäämme pinnan alle. Ei mitata miestä hänen sanoistaan, vaan vaatikaamme tekoja ja aikaansaannoksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti