Törmäsin tässä viikonloppuna väitteeseen, että tutkijat ovat sosiaalipummeja (nätisti sanottuna). Muitakin mielenkiintoisia ajatuksia nousi esille keskustelussa. Itse en ole tutkija-ainesta sanan varsinaisessa merkityksessä. Minusta on kylläkin hauska tutkia, mitä muut tutkijat ovat saaneet selville, varsinkin jos tutkimuksen lähtöolettamus poikkeaa totutusta ajattelumallista.
Minusta saa (nykyään) hyvän kuuntelijan kaikenlaisille vaihtoehtoisteorioille. On sitten kyseessä lääketiede, politiikka (salaliitto teoriat : P) tai jokin muu, niin kiinnostukseni on aika lailla taattu. En itse täysin usko melkein mihinkään. Toisinaan toivon, että uskoni olisi jopa vahvempi. Saataan keskustella (väitellä) salaliittoteorioiden puolesta, mutta lähinnä vain provosoiden ja nauttien väittelytilanteesta. Jos argumentteja riittää, on ihanaa kyseenalaista perinteiset käsitykset, ja herätellä "yleisöä" siihen, että kaikki on mahdollista, ja ettei asiat ole niin kuin ne näyttävät olevan. Syvällä sisimmissäni en todellakaan tiedä mihin oikeasti uskon.
Jos tutkin (siis selvitän muiden tutkimuksia..) asiaa tarpeeksi, niin pystyn sisimmissänikin seisomaan mielipiteeni takana. Toisaalta olen (ainakin nykyään, siskot) valmis vaihtamaan mielipidettä - tarpeen vaatiessa. Esimerkiksi voisi otta ruokavaliot. Niitä on perheessämme kokeiltu vaikka minkälaisia - veriryhmädiettiä, elämäsi kuntoon -diettiä, hiivatonta, sokeritonta, paastoa... Jokin toimii meidän perheessämme täydellisesti, toisessa ei lainkaan. Olenkin nykyään aika avoin eri ruokavalioita kohtaan, jokin tehoa yhdelle, muttei kaikille.
Toisaalta, olen esimerkiksi vannoutunut kiropraktian, osteopatian ja vyöhyketerapian kannattaja. Perinteinen hieronta rentouttaa lihaksia, mutten vertaa edellämainittuja hierontaan, vaan pikemminkin länsimaalaiseen lääketieteeseen. Tietenkään, joka vaivaan ne eivät toimi, eikä kaikki kyseisten ammattejen harjoittajista ole loistavia, mutta eivät kaikki lääkäritkään osaa hoitaa työtään.
Ettei teksti lähde rönsyilemään vieläkin enemmän, palaan alkuperäiseen aiheeseen, tutkijoihin. Arvostan siis heitä. Vaikken itse olisi aivan päinvastaista mieltä, kuin joku heistä, niin siltikin. Hän voi tutkimuksellaan osoittaa minun olevan väärässä - tai todeta itse olevansa väärässä. Tai tulos voi sopia jollekulle muulle, muttei minulle - aivan kuten erilaiset ruokavaliotkin. Mitäs mieltä olette tällaisesta totuuden määritelmästä!?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti