Uusimmassa Tiede-lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli koiran geeneistä. Koirien monimuotoisuus on ollut tutkijoille pitkään hämmästyksen aihe, niiden geenit kun eivät poikkea toisistaan juuri lainkaan. Tutkijoilla on jopa vaikeuksia erottaa koira, susi ja kojootti toisistaan pelkän DNA:n perusteella.
Selitys rotujen välisille ulkonäköeroille on nyt kuitenkin löytynyt. Artikkelissa kirjoitettiin, että paljon vaikuttaa luuston kasvaminen. Siihen vaikuttava geeni on periaattessa eri roduilla sama, mutta geenin toimintaa säätelevä "jokin" on erilainen. Esimerkiksi mäyräkoiralla jalkaluiden kasvu pysähtyy aikaisemmin kuin vinttikoiraroduilla, samoin mopsin kuonoluiden kasvu on hitampaa ja lyhyempää kuin collien, jolla kuono alkaa kasvaa jo ennen syntymää. Muuten sanottiinkin, että suurista eroista huolimmatta eri rodut muistuttavat huomattavan paljon toisiaan pentuina.
Kaikki tämä on sangen mielenkiintoista, mutta artikkelissa otettiin myös kantaa koirien monimuotoisuuteen. Moni rotu ei ole läheltäkään niin vanha, kuin on alkujaan oletettu; monet rodut ovat vain 200-300 vuotta vanhoja. Risteyttämällä eri rotuja keskenään on jälkeläisissä saatu aikaan uusia ominaisuuksia. Kun näitä on haluttu vahvistaa, on sorruttu sisäsiitokseen. Eikä se ole jäänyt historiaan, vaan on täyttä totta nykyäänkin. Sukurutsaus on aiheuttanut ruunsaasti (perinnöllisiä) sairauksia koirissa.
Muutenkin monet pitkälle jalostetut koirat ovat epäluonnottomia; ne eivät mitenkään pärjäisi itsenään luonnossa. Esimerkiksi osa ranskanbulldogeista pitää astuttaa eläinlääkärillä, ja sitten pitää varata aika keisarinleikkaukseen - paksukalloiset pennut eivät itsestään pääse emonsa vatsasta ulos. Entä hengitysvaikeudet kyseisellä rodulla - ja monilla muilla lättäkuonoilla. Vihastun välillä niiden omistajille koirien puolesta. Ilman kysyntäähän niitä ei tehtailtaisi lisää ja lisää.
Entä bassetin tai mäyräkoiran selkä, dalmatialaisten pilkku-täydellisyyden aiheuttama kuurous, cockereitten tietyllä värillä esiintyvät luonneviat...? Kun jalostuksessa on unohdettu koiran alkuperäinen tarkoitus ja lähdetty hakemaan yhä täydellisempää ja erikoisempaa ulkomuotoa sisustuselementille, niin lopputulos ei todellakaan ole miellyttävä. Monesti näyttelytuloksia vaaditaan jalostukseen, mutta eivätkö ihmiset, jotka oikeasti välittävät lemmikeistään, voisi sanoutua irti ulkonäkökeskeisestä koirankasvatuksesta. Luulen, että kysyntää terveemmille koirille olisi vaikka millä mitalla.
