Uutiset liikenneonnettomuuksista kiinnittävät huomioni, jos onnettomuus on tapahtunut tutussa paikkaa. Myös jos menehtyneitä on monta, saatan lukaista jutun läpi, tai jos jokin uhreista on ikäiseni. Siis, jos voin jollain lailla samaistua tilanteeseen. Kolari kehä III:lla ei yleensä juuri hetkauta suuntaan, eikä toiseen.
Jokainen uhreja tai loukkaantuneita vaativa onnettomuus on kuitenkin tregedia, ei ehkä minulle tai sinulle, mutta jokaisen uutisen taustalla on todelliset henkilöt, joilla on perhe ja ystäviä. Luin tässä hiljattain uutiset parista kolarista, ja seuraavana iltana sain järkytykseni todeta, että tunsin onnettomuudessa loukkaantuneen. Aivan erilailla kiinnitin sen jälkeen huomiota vastaavanlaisiin uutisiin. Kaupungilla liikkuessani silmäni poimivat mainoksia liikenneturvallisuuskampanjoista ja olin varuillani liikenteessä. Minä en kuitenkaan (toivottavasti) ole se kohderyhmä, keihin nämä kampanjat pitäisi suunnata. Ihmiset, joilla on (traumaattisia) kokemuksia liikenteestä tai muutenkin pitävät varovaisuutta sydämen asianaan, kiinnittävät näiihin huomiota, ja rekisteröivät niiden olemassa olon. Kun taas itsevarmat, välinpitämättömät ja holtittomat kuskit eivät näitä edes huomaakaan. Informaatiotulva on niin valtava, että kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta eikä turvallisuutta ja tilastoja tuputtavat kampanjat pure.
Mikä on yhteinen tekijä kaikille näille liikenteenvaarantajille? Millä heidän aivonsa saisi rekisteröimään nämä mainokset, miten heidän asenteitaan voisi muokata? Ehkä turvallisuutta voisi edistää yhjä piilotetummin keinoin; tehdä siitä osa automainoksia, osa hyvän jätkän imagoa, uusi muoti-ilmiö?! Kertokaapa parempia ideoita, millä saadaan sattumiset ja tapahtumiset tien päältä loppumaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti