Matti Vanhasen jättäessä eroamisilmoistuksensa puolueenjohdon tehtävistä, on alkanut mielenkiintoinen tapahtumaketju. Nuoremman polven poliitikkoja ei ilmesty julkisuuten ottamaan haastetta vastaan - päinvastoin, ilmoitetaan, että pääministerin pesti ei nyt satu kiinnostamaan. Pallo siis heitetään vanhoille konkareille, kuten Väyrynen ikäluokkansa poliitikkoja nimittää, joista Paavo sitten pallon nappasikin.
Kun Keskustan puoluesihteeri Jorma Korhosta alettiin nimittää (osuvasti tai ei?) virtahevoksi, heräsi yhdessä keskustelussa esiin kysymys, että mikäs eläin Paavo Väyrynen sitten on. Yhdeltä keskustelijalta vastaus muotoutui nopeasti; merikilpikonna. Ne kun vain jatkavat jatkamalla elämäänsä, aina samanlaisia..
Itseluottamusta ei merikilpikonnaltamme puutu. Charmillaan hän lupaa hurmata nuoretkin kannalleen, vanhhemmat kansalaisethan muistavat toki Väyrysen hänen 20 vuoden takaiselta uran huipulta. Vaikka kilpikonna ei välttämättä hurmaa charmillaan, niin päättäväisyydellään kylläkin. Väyrynenhän kertoo arkailematta mielipiteensä ja vaikuttaa hyvin tavoitehakuiselta. Onhan meille monelle tuttuja tarinat kilpikonnan ja jäniksen juoksukilpailusta, jossa kilpikonna sinnikkäällä uurastuksella pääse maaliin saakka.. hitaasti, mutta varmasti.
Hidasta Paavo-kilpikonnan eteneminen onkin ollut. Vuosien hiljaiselo Euroopan parlamentissä EU-vastaiselta politiikolta on kuitenkin hämmentävää; minne jäi kovaäänisyys ja suorasukaisuus? Toisaalta, tuolla Brysselissähän on ollut aikaa pohtia kilpikonnamaisuuksia.. Mutta todettakoon Väyrysen puolustukseksi, että hän todella piristää ankean yksimielistä poliitikkojen joukkoa omaperäisellä persoonallaan. Ehkä Suomenkin politiikasta löytyy hivenen teatteria; Paavo Väyrysen kilpikonna charmi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti